Tässä idyllisessä pihapiirissä on aikojen kuluessa toiminut mm puusepänliike, moottoripyörien entisöintipaja, käsine- ja laukkutehdas sekä vuodesta 1956 alkaen valmistettu Sataneuleen naisten vaatteita. Anekdoottina mainittakoon aikanaan taloon valmistunut Kuukkarin ensimmäinen vesiklosetti.
Nyt kohteessa avoinna Vintage-
puoti
Tontilla Neuvosmiehenkatu 7:ssä on kolme rakennusta: Malminkadun ja Neuvosmiehenkadun risteyksessä sijaitseva keltainen entinen asuinrakennus, joka on ollut jo pitkään varastokäytössä, Malminkadun varrella sijaitseva tummankeltainen ulkorakennus sekä Neuvosmiehenkadulla sijaitseva Sataneule Oy:n pienteollisuusrakennus.
Ulkorakennuksessa toimii nykyisin vintage-myymälä. Rakennus on nykyään yhtenäistä tilaa, ja Malminkadun puoleinen pääty toimii autotallina.
Sataneuleen rakennuksen yläkerrassa sijaitsevat työtilat, eikä alakerrassa ole tehtaanmyymälää.
Vuonna 1922 tontin omisti maalari Artturi Elo. Ensimmäiset piirustukset tontille ovat vuodelta 1922 (E. Eskola). Piirustusten mukaan Malminkadun ja Neuvosmiehenkadun kulmaan rakennettiin tuolloin puinen asuinrakennus. Asuinrakennuksesta ei ole säilynyt muutospiirustuksia, mutta joidenkin ikkunoiden mallia on myöhemmin muutettu. Piirrosten mukaan rakennuksen asuinkerroksen pohjakaava on neliömäinen ja koostuu neljästä huonetilasta. Yläkertaan johtavat portaat, ja siellä on lisäksi yksi huone.
Tontille rakennetun kivisen asuinrakennuksen (nykyinen Sataneule) piirustukset ovat vuodelta 1927. Omistajana oli tuolloin salkkuseppä Yrjö Tuomisto, joka perusti rakennukseen käsine- ja käsilaukkutehtaan. Kaksikerroksisen talon alakerrassa oli piirustusten mukaan kolme huonetta, keittiö, eteinen sekä wc. Toisessa kerroksessa oli työhuone, ja kellarikerroksessa kellaritilat.
Vuoden 1937 muutospiirrosten mukaan kivistä asuinrakennusta ja tehdastoimintaa laajennettiin. Pihan puolelle rakennettiin toinen sisäänkäynti, ensimmäiseen kerrokseen lisättiin muun muassa toinen keittiö, ja yläkerroksen työtiloja laajennettiin. Kellariin rakennettiin kattilahuone.
Yrjö Tuomiston laukkutehtaan toimintaa jatkoi hänen tyttärensä Katri sekä tämän puoliso Yrjö (tai Toivo) Hakala. Sataneuleen ompelimo sijoittui aluksi rakennuksen yläkerran päätyyn ja laajeni vähitellen kattamaan koko rakennuksen. Sataneule Oy:n tehdas on toiminut rakennuksessa koko olemassaolonsa ajan vuodesta 1956 lähtien, ja Tuomiston laukkutehdas oli toiminnassa vielä ainakin vuonna 1959. Yrjö Hakala toimi Sataneuleen myyntimiehenä ja tunnettiin omintakeisesta tavastaan työskennellä – hänen paluunsa myyntimatkoilta oli usein ennalta-arvaamatonta.
Rakennuksen kellarissa sijaitsevat kattilahuone ja varastotilat.
Kivisen ulkorakennuksen piirustukset ovat niin ikään vuodelta 1927 (M. Niemi), ja tuolloin omistajana oli työmies Ivar Kolkka. Ulkorakennuksessa toimi jo ennen sotia Yrjö Haapalan puusepänverstas, jossa valmistettiin muun muassa keittiökalusteita. Sodan jälkeen verstaatoimintaa jatkoi Haapalan poika. Myöhemmin rakennuksessa on ollut Sataneuleen sosiaalitiloja sekä tehtaanmyymälä. Noin vuosina 2005–2008 tilat olivat vuokrattuna Reijo Kukkasen verstaaksi, minkä jälkeen ne ovat toimineet Sataneuleen vintage-myymälänä.
Tämä idyllinen pihapiiri on pihasaunakohde.
Tämä talo on ollut saman suvun kotina jo -50 luvun lopulta alkaen. Nykyään talon kaikki kolme kerrosta ovat asuinkäytössä. Talossa on Kuukkarin ainoa mansardikatto.
Ensimmäiset piirustukset tontille ovat vuodelta 1923 (F. V. Eriksson) koskien asuin- ja ulkorakennusta, omistajana oli tuolloin A. Nordling. Asuinrakennus sijoittui Esivallankadun ja Riihikadun risteykseen, ulkorakennus tontin sisänurkkaan. Asuinrakennuksessa oli kuisti, eteinen, keittiö ja yksi huone. Ulkorakennuksessa oli mm. käymälä.
Toinen asuinrakennus tontille tehtiin 1930-luvun alkupuolella. Se sijoittui Riihikadun varrelle, ja piirustukset ovat vuodelta 1932. Rakennuksessa oli kuisti, eteinen, keittiö ja kaksi huonetta.
Vanhat ulkorakennukset on purettu.
Vuonna 1967 on tontin kulman rakennukseen tehty muutospiirrokset (Unto Norri), joiden hakijaksi on merkitty myös Tuure Haapala. Näiden piirrosten mukaan rakennusta laajennettaisiin pituussuunnassa, sisäänkäynti siirrettäisiin, kellariin tehtäisiin sauna ja ullakko otettaisiin osittain asuinkäyttöön. Nämä piirustukset ovat ainakin pääosin toteutuneet.
Tässä rauhoittavassa puutarhassa voi saunomisen jälkeen rentoutua vaikkapa
istumalla omenapuun varjossa. Pihasaunakohde.
Nykyiset asukkaat ovat asuneet Nummessa 44vuotta. Ennen nykyisiä asukkaita huoneisto oli melko ankeassa kunnossa vuonna 1978. Siinä ei ollut asuttu seitsemään vuoteen ja se oli erään firman työkone- ja tuotevarastona. Kunnostuksia oli tehty viimeksi ehkä 1950-luvulla.
Huoneisto antoi kuitenkin vahvasti vinkin että tähän tulee hyvä koti silloiselle nuorelle perheelle. Vuosikymmenten varrella kunnostuksia ja remonttia on tehty tarpeen mukaan. Aluksi ihan välttämätön ja myöhemmin viihtyvyyteen panostaen. Muutoksia vanhassa talossa on tehty sen henkeä kunnioittaen, mutta kuitenkin tätä päivää eläen.
Kodin erityispiirre on se, että seinillä on runsaasti taidetta katsottavaksi, johtuen asukkaiden kiinnostuksesta ja ammateista.
Kohteessa videoesitys ja kotitaidenäyttely.
1900-luvun alussa perustettiin Suomessa uudentyyppisiä, työväestön omaan aktiivisuuteen perustuvia asunto-osakeyhtiöitä. Vuonna 1895 oli tullut voimaan osakeyhtiölaki, jonka nojalla voitiin perustaa rakennusyhtiöitä asuntojen rakentamista varten, sekä asunto-osakeyhtiöitä, joissa osakkeenomistajat omistivat huoneistoja ja usein myös itse asuivat niissä. Suurimpiin kaupunkeihin työväen asunto-osakeyhtiöitä perustettiin 1900-luvun taitteessa vilkkaasti.
Asunto-osakeyhtiö Nummen perustava kokous pidettiin 09.01.1901 vaununtarkastaja M. Lundin asunnossa osoitteessa Katariinankatu 19. Sääntöjen mukaan ”Yhtiön tarkoitus on Porin kaupungissa rakentaa sopivia huoneuksia ja vuokrata niitä etupäässä osakkaille ja tilaisuuden mukaan yhtiön ulkopuolella oleville työluokkaan kuuluville henkilöille”. Samana keväänä maaliskuussa pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa päätettiin talon rakennusmateriaaleista ja sovittiin piirustusten teettämisestä Onni von Zansenilla, joka oli tuolloin Porin ainoa koulutettu arkkitehti.
Nummi-yhtiön talot valmistuivat vaiheittain, joten rakennushankkeen tarkkaa valmistumisaikaa on vaikea määritellä. 28.11.1904 pidettiin kuitenkin ”vastaanottosyyni”. Osakeyhtiön perustamispäätöksestä rakennusten valmistumiseen kului siis lähes neljä vuotta aikaa, ja valmistumisajankohtana enää neljä hankkeen alullepanijoista oli mukana.
Nummi-yhtiön kahdessa osakehuoneistossa toimi vuonna 1904 perustettu Kuudennen kaupunginosan suomenkielinen kansanlastentarha vuoteen 1957 asti. Monet porilaiset muistavatkin Nummen talot juuri lastentarhan perusteella.
Talossa oli alun perin 16 huoneistoa, jotka käsittivät kaksi tai kolme huonetta ja keittiön sekä tilavat ullakko- ja kellaritilat.
Keskellä pihaa on vuonna 1904 valmistunut talousrakennus, joka nykyisin toimii saunana. Rakennus on katkaistu 1930-luvulla niin, että se on nyt kooltaan vain noin kolmasosa alkuperäisestä. Alkujaan talousrakennuksessa sijaitsi leipomahuone leivinuuneineen, pesutupa, kaksi lantasäiliötä ja kuusitoista käymäläkoppia. Rakennuspiirustusten mukaan on suunniteltu tilat myös navetalle, tallille ja palokaluston säilyttämiselle.
Asukkaat
Yhtiökokousten mukaan Nummen perustajat olivat vakituisen työpaikan omaavia, kohtalaisen hyvin toimeentulevia työmiehiä ja viranhaltijoita. Rautatieläisten ohella talossa asui muun muassa opettajia, vaatturi ja valokuvaaja.
Tässä toisessa Nummen kohteessa lyövät historia ja nykyaika riemukkaasti kättä yhteen!
Tämä asunto oli aikanaan osa päiväkotia ja nykyiset asukkaat ovat rakentaneet myös yläkerran asuinkäyttöön ja kellarin harraste-, pyörä-, ja puuvarastoksi.
1900-luvun alussa perustettiin Suomessa uudentyyppisiä, työväestön omaan aktiivisuuteen perustuvia asunto-osakeyhtiöitä. Vuonna 1895 oli tullut voimaan osakeyhtiölaki, jonka nojalla voitiin perustaa rakennusyhtiöitä asuntojen rakentamista varten, sekä asunto-osakeyhtiöitä, joissa osakkeenomistajat omistivat huoneistoja ja usein myös itse asuivat niissä. Suurimpiin kaupunkeihin työväen asunto-osakeyhtiöitä perustettiin 1900-luvun taitteessa vilkkaasti.
Asunto-osakeyhtiö Nummen perustava kokous pidettiin 09.01.1901 vaununtarkastaja M. Lundin asunnossa osoitteessa Katariinankatu 19. Sääntöjen mukaan ”Yhtiön tarkoitus on Porin kaupungissa rakentaa sopivia huoneuksia ja vuokrata niitä etupäässä osakkaille ja tilaisuuden mukaan yhtiön ulkopuolella oleville työluokkaan kuuluville henkilöille”. Samana keväänä maaliskuussa pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa päätettiin talon rakennusmateriaaleista ja sovittiin piirustusten teettämisestä Onni von Zansenilla, joka oli tuolloin Porin ainoa koulutettu arkkitehti.
Nummi-yhtiön talot valmistuivat vaiheittain, joten rakennushankkeen tarkkaa valmistumisaikaa on vaikea määritellä. 28.11.1904 pidettiin kuitenkin ”vastaanottosyyni”. Osakeyhtiön perustamispäätöksestä rakennusten valmistumiseen kului siis lähes neljä vuotta aikaa, ja valmistumisajankohtana enää neljä hankkeen alullepanijoista oli mukana.
Nummi-yhtiön kahdessa osakehuoneistossa toimi vuonna 1904 perustettu Kuudennen kaupunginosan suomenkielinen kansanlastentarha vuoteen 1957 asti. Monet porilaiset muistavatkin Nummen talot juuri lastentarhan perusteella.
Talossa oli alun perin 16 huoneistoa, jotka käsittivät kaksi tai kolme huonetta ja keittiön sekä tilavat ullakko- ja kellaritilat.
Keskellä pihaa on vuonna 1904 valmistunut talousrakennus, joka nykyisin toimii saunana. Rakennus on katkaistu 1930-luvulla niin, että se on nyt kooltaan vain noin kolmasosa alkuperäisestä. Alkujaan talousrakennuksessa sijaitsi leipomahuone leivinuuneineen, pesutupa, kaksi lantasäiliötä ja kuusitoista käymäläkoppia. Rakennuspiirustusten mukaan on suunniteltu tilat myös navetalle, tallille ja palokaluston säilyttämiselle.
Asukkaat
Yhtiökokousten mukaan Nummen perustajat olivat vakituisen työpaikan omaavia, kohtalaisen hyvin toimeentulevia työmiehiä ja viranhaltijoita. Rautatieläisten ohella talossa asui muun muassa opettajia, vaatturi ja valokuvaaja.
Ensimmäiset piirustukset tontille ovat vuodelta 1917 (A. Sairanen). Tällöin omistajana oli pakkamestari R. Selin. Tontille on palovakuutus vuodelta 1919, jolloin omistajana oli yhä pakkamestari R. Selin. Palovakuutuksen mukaan tontilla oli kaksi rakennusta: vuonna 1917 rakennettu puinen asuinrakennus ja samana vuonna valmistunut tiilinen ulkorakennus. Tonttien 218 ja 220 välisellä palokujalla oli kaivo.
Asuinrakennus oli palovakuutuksen ja piirustusten perusteella kolmen asunnon talo. Siinä oli kaksi kuistia (joista toisessa oli kaksi sisäänkäyntiä), neljä asuinhuonetta, neljä keittiötä ja kolme eteistä. 1919 vielä laudoittamaton ja maalaamaton rakennus oli 18 m pitkä, 8,5 m leveä ja 7 m korkea. Rakennuksessa oli palovakuutuksen mukaan perustukseen muuratut kellarit, joihin oli piirustusten mukaan portaat asunnoista.
Ulkorakennuksessa oli palovakuutuksen mukaan kaksi käymälää ja lantaruuma. Rappaamaton rakennus oli 4 m pitkä, 2,6 m leveä ja 5 m korkea. Vuoden 1917 piirustuksissa rakennuksessa oli käymälä, navetta sekä pesutupa ja sauna, mutta ilmeisesti rakennus ei toteutunut täysin piirustusten mukaisena. Todennäköisesti rakennusta on kuitenkin laajennettu palovakuutustietojen (1919 ja 1921) jälkeen saunatilalla.
Rakennukset vakuutettiin uudelleen muuttumattomina rakennushintojen kohoamisen vuoksi vuonna 1921, jolloin omistajana oli apulaisnimismies H. A. Inberg. Rakennuksen vaiheista ennen 2007 ei ole juuri tietoa. Ilmeisesti ennen sitä oli tehty melko pieniä muutoksia sekä purettiin uunit yhtä kaakeliuunia lukuunottamatta
Nykyisin talo on yhden perheen asuntona, jonka ylä- ja alakerta otettiin asuinkäyttöön vuonna 2009. Tällöin myös alkuperäiset sisäänkäynnit poistettiin ja rakennettiin nykyinen kuisti.
Kohteessa on käynnissä mittava rakennusprojekti, jossa kyseessä asuntojen
yhdistäminen. Yhtion sauna, eli ’Nummen’ sauna on myös pihakohteena.
Arkkitehti on luonut pihaan japanilaishenkisen kokonaisuuden jacuzzeineen, jossa pihasauna erillisine vilpolaratkaisuineen mahdollistaa pihan virkistyskäytön vuoden ympäri!
Työmies N.R.Helin rakennutti tontille 190 hirsisen asuinrakennuksen ja kivisen ulkohuonerakennuksen vuonna 1906. Ilmeisesti työmies Helinillä oli myös hevosia, sillä ulkorakennuksessa oli myös talli. Asuinrakennuksessa oli kaksi asuntoa. Vuosisadan alussa tonttia ympäröi lauta-aita. Vesi haettiin naapurin kaivosta (tontilta 192), jonka todetaan palovakuutuksessa olleen ”runsasvetinen”. Rakennus on peruskorjattu kokonaisuudessaan 2010-luvun lopulla.
Talviaikaan talon yläkerrassa toimii yksityinen musiikkiklubi ja kesällä piha-
alueella Kuukkarin Kesäteatteri. Pihasaunassa lämmitys tapahtuu alhaalta ja löylyt
nautitaan ylhäällä.
J.Björkqvist rakennutti tontilleen vuonna 1919 puisen asuinrakennuksen sekä ulkohuonerakennuksen. Asuinrakennus käsitti kaksi asuntoa, ulkohuonerakennuksessa oli makasiini, talli, navetta ja käymälä. Ikkunat olivat T-karmilliset ja vuorilaudat koristellut. Andersoninkadun julkisivua koristi harjakattoinen frontoni(nyk. Riihikatu). Asuntoja oli kaksi, joissa kummassakin oli oma keittiö ja kuisti. Piirustuksista näkyy myös, että rakennuksen alla oli kellari.
Vuonna 1928 Björkqvist on hakenut Maistraatilta lupaa rakennuksen jatkamiselle kahden asunnon verran eli uuteen osaan on rakennettu kaksi keittiötä ja kaksi asuinhuonetta, mutta käynti uuteen osaan on ollut suoraan keittiön kautta eikä eteisen, kuten vanhassa osassa.
1930-luvulle siirryttäessä tontille rakennettiin uusi ulkorakennus tiilestä aivan tontin lounaisreunaan, mutta sitä milloin vanha ulkohuonerakennus on purettu, ei ole tietoa.
Talon vanhat kuistit on purettu ja tilalle on rakennettu lähes koko talon mittainen kantrityylinen terassi suurine ikkunoineen. Ulkorakennuksessa on pihasauna. Aikanaan neljän asunnon kiinteistö on nykyään yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa myös ala- ja yläkerta ovat käytössä.
Täällä voit yhä aistia vanhaa kuukkarilaista asumista ja elämistä vuosikymmenien
takaa.
Vaikka kohde sijaitsee hieman erillään, kannattaa tähän avaraan, valoisaan,
rustiikkisen romanttiseen kohteeseen pihasaunoineen tutustua.
Hyvinvointitalo Villa Maria, rauhaa ja harmoniaa Kuukkarin sydämessä.
Yläkerrassa idyllinen vinttistudio, jossa pääset pysähtymään kehon ja mielen hyvinvoinnin äärelle.
Taloa voit myös vuokrata pienimuotoisiin juhla- ja tyhy-päiviin sekä tapahtumiin.
Sydämellisesti tervetuloa♥️
Tontilla sijaitseva punainen hirsi- ja osittain rankorakenteinen sekä satulakattoinen asuinrakennus valmistui aivan 1900-luvun alussa. Tarkka valmistumisvuosi ei ole tiedossa. Tontin omisti vuonna 1900 työmies Isak Björkqvist (k. 1941). Rakennukseen tuli kolme huoneistoa, joista kaksi oli huoneen ja keittiön asuntoa. Rakennuksen pohjoispäässä oli kahden huoneen ja leivintuvan asunto. 1958 tietojen mukaan etelä-päässä oli huoneen ja keittiön asunto, keskellä kahden huoneen ja keittiön asunto ja pohjoispäässä leipomo, johon kuului myös yksi asuinhuone. Pakariin valmistui perimätiedon mukaan suuri, ruskealla kiiltävällä kaakelilla päällystetty leivin-uuni, johon mahtui kerralla 40 leipää. Leipomossa ei valmistettu leipää varsinaisesti myyntiin, vaan kuudesosalaisten omista aineksista pientä maksua vastaan.
Rakennuksen sisäpihalta sekä pohjoispäädystä havaittava yläkerran asuinkäyttö toteutettiin ilmeisesti sota-aikana. Sisäpihan pohjoista kuistia on muutettu kun rakennus muutettiin yhden asunnon asuinrakennukseksi.
Nykyisin asuinkäytössä, yläkerrassa Hyvinvointi Villa Maria.
Koti, joka hakee muotoaan. Peppi Pitkätossukin viihtyisi täällä
Tässä kohteessa soivat äänimaljat tuoden elämäniloa ja valoa.
Tämän pikkukodin kaikki kalusteet ovat kierrätettyja tai käytettyjä. Lattialankkujen 150 vuotias natina ja alle metrin levyinen portaikko muistuttavat ajankulusta.
HUOM! Tässä kohteessa lattiaremontti käynnissä tapahtuman aikana, eli kulkeminen sisätiloissa todennäköisesti rajoitettua!
Vuonna 1899 Porin kaupunki lahjoitti tontit 173 ja 175 Rouvasväenyhdistykselle
(Fruntimmersföreningen i Björneborg), joka halusi perustaa niille lastenkodin Gustaf Svensbergin lahjoituksen turvin.
Lastenkotirakennuksen on suunnitellut vuonna 1904 rakennusmestari Arthur Fagerholm, joka on suunnitellut mm. Kirjurinluodon paviljongin. Siihen tuli keittiö liedellä ja leivinuunilla, ruokasali kahdella tulisijalla, palvelijanhuone tulisijalla ja komerolla sekä kaksi tyttöjen huonetta tulisijoilla. Lastenkodin toiminta talossa loppui viimeistään 1930-luvulla. Fagerholm suunnitteli tontille myös kivisen ulkohuoneen, jossa käytettiin kehysrakennetta (af sten och fackverk). Ulkorakennuksessa oli sauna, makasiini ja käymälä.
Vuonna 1936 tontit omisti veturinkuljettaja Akseli J. Alakarhu, joka muutti lastenkotirakennuksen viiden huoneiston asuintaloksi, jollaisena talo edelleen on.
Tämän talon kesäkeittiöstä löytyy saaristomallinen savustusuuni, rosvopaistimonttu,
pizzauuni, naan-uuni ja pienen pieni huvikumpu. Lisäksi kellarissa isännän oma mänkeivi
Darts-tauluineen.
Harvinainen luonnonkivistä muurattu ulkorakennus kätkee sisäänsä saunan ja oleskelutiloja.
Tämä kahden aikuisen ja koiran kolmekerroksinen koti kätkee sisäänsä käytännöllisiä ratkaisuita ja rohkeaa värien käyttöä!
HUOM! Tämä kohde auki vain lauantaina.
Sinisen portin takaa löytyy kovia kokenut koti, jonkaasuinkerros on jo saanut uuden elämän.
Ja remontti jatkuu….
Kohteessa käynnissä pihasaunan remontti.
HUOM! Tämä kohde auki vain sunnuntaina.
Tämä pikkuriikkinen asunto on alun perin ollut talon asukkaiden sauna. Pihassa löytyy vielä suuren yleisensaunan kivijalkaa ja koksiluukku.
Tässä kolmen rakennuksen kiinteistössä on sijainnut mm yleinen sauna aina 1960-luvun puoliväliin asti. Perjantaisin oli naisten ja lauantaisin miesten saunavuorot. Myös legendaarinen autopeltiseppä ’Nyylundi’ piti täällä verstastaan.
Alunperin kahden perheen asunnoksi valmistunut päärakennus on nykyään yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi.
Asuinrakennuksesta on kaksi muurari G.F. Eklundin signeeraamaa piirustusta. Ensimmäinen on Maistraatin vahvistama 21.4.1888 ja toinen 22.12.1890. Molemmissa piirustuksissa talo on piirretty nykyiseen kokoonsa. Omistajana oli jo tällöin (1888) työmies Sigfrid Wallin, joka palovakuutuksen mukaan oli omistajana vielä vuonna 1908.
Palovakuutuksen mukaan talo on alunperin rakennettu vuonna 1887 ja lisärakennettu 1897, jolloin se on saanut nykyisen kokonsa ja muotonsa. Rakennukseen on vuonna 1918 asennettu sähköjohdot valoa varten laitteineen, omistaja kauppias Fredrik Laaksonen.
Aikaisemmin talossa oli kaksi huoneistoa, joissa molemmissa oli keittiö ja kaksi asuinhuonetta.
Nylundin sauna
Rakennuksen on suunnitellut muurari G. F. Eklund 1890, mutta rapattu, harmaakivinen saunarakennus valmistui vasta 1898. Rakennuksessa oli holvatun kiukaan ohella kaksi muurattua tulisijaa, joista toinen oli varustettu muuripadalla. Vuonna 1918 saunarakennukseen asennettiin sähköjohdot. Omistajana oli tuolloin kauppias Fredrik Laaksonen, joka on 1900-luvun alkuvuosina pitänyt kylpylaitosta ja mankelia myös osoitteessa Peltomiehenkatu 11.
Yleinen käytäntö oli, että perjantai oli naisten päivä ja lauantai miesten päivä. Ainakin 1930-luvun lopulta asti perheelliset saattoivat myös varata yksityisen saunavuoron tunti- eli perhesaunasta. Perhesaunoissa kävivät mielellään suurperheet, koska siellä lapsia oli helpompi vahtia.
Tämä edustustilaksi vuonna 2018 valmistunut kiviseinäinen kohde on alunperin toiminut puutalojen välisenä ’paloseinänä’.
Tämä loft-henkinen vapaa-ajanviettotila on rakennettu kolmeen tasoon, joka toimii yksityisenä juhlatilana ja loistavana illanviettopaikkana.
Valkoistako? No juu!
Tontin 45 asuinrakennuksen vanhin osa valmistunut ennen vuotta 1888, jolloin se on ollut merimies J.F. Ahlholmin omistuksessa. Tällöin on tehty piirustukset lisäasuinrakennusta varten. Vanhassa osassa oli tuolloin keittiö liedellä ja kaksi asuinhuonetta, suunnitellussa lisäosassa keittiö liedellä ja kolme asuinhuonetta.Muutokset on suunnitellut teollisuuskoulun oppilas A.Z. Eklund. Vinkkelimuotoista lisäosaa jatkettiin jälleen vuonna 1916 ja 1930. Vuonna 1916 kauppias J. V. Halme suunnitteli rakennuttavansa lisäosan Ilkankadun puoleiseen vinkkeliin, huoneita tuli lisää yksi, keittiöitä kaksi. Lisäosan piirustukset teki F.V. Nyström. Vuodelta 1930 löytyy piirustukset Ilkankadun vinkkeliosan päätyyn, jonne tehtiin neljä huonetta, yksi näistä lienee ollut keittiö. Muutokset suunnitteli Lasse Siikanen. Tällöin Ilkankadun ja Neuvostomiehenkadun puoleisesta päädystä oli ovi, ilmeisesti kauppatiloihin.
Tämän jälkeen seuraavat piirustukset löytyvät vuodelta 1977 ja ne koskevat Ilkankadun päätyä, jota on jo aiemmin levennetty ja jonka kellarikerrokseen nyt suunniteltiin saunaa. Rakennus on lisäksi kokenut ulkoisesti muutoksia, mutta näistä ei ole piirustuksia.
Talon kokonaisvaltainen remontti on valmistunut keväällä 2022. Kaikessa kohteen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja tekemisessä on menty käytännöllisyys edellä. Laajat valkoiset pinnat ja korkea kirkkomainen keittiö/oleskelutila tervehtivät kohteeseen saapujaa. Myös piha on rakennettu samaa helppohoitoisuuden periaatetta noudattaen.
Neuvosmiehenkadun ja Hakkisenkadun kulmassa sijaitseva asuinrakennus on valmistunut palovakuutusten (1909) mukaan vuonna 1888. Rakennuksessa oli kaksi umpikuistia, kolme asuinhuonetta sekä kaksi keittiötä (kaksi asuntoa).
Vuonna 1936 rakennuksessa tehtiin muutoksia, mm yläkerta otettiin asuinkäyttöön ja sisäpihan puolelle tehtiin frontoni. Yläkertaan tuli muutospiirustusten mukaan kaksi makuuhuonetta sekä eteinen. Rakennus säilyi yhä kahden asunnon asuinrakennuksena.
Vuonna 1980 asunnot yhdistettiin. Tuolloin ulkovuoraus ja ikkunoiden puitejako muuttuivat täysin. Vuoraukseksi tuli karaattilevy sekä lomalaudoitus.
Keväällä 2022 talon remontti valmistui, jossa julkisivu ja sisätilat saivat kokonaan uuden ilmeen.
Talon suojaisa piha antaa hyvän suojan privaateille illanistujaisille.
Hirsirunkoinen klassistisia piirteitä omaava asuinrakennus on rakennettu vuonna 1923. Rakennuksen on suunnitellut V.A. Kivikoski. Rakennus on edelleen julkisivuiltaan alkuperäisen mallinen.
Rakennuksessa on ollut alusta alkaen kaksi huoneistoa, joista pohjoisen puoleinen (asunto 1) on suurempi. Syvässä kellarikerroksessa etelän puoleiselle asunnolle (asunto 2) kuului talouskellarit. Pohjoisen puoleisessa asunnossa oli puolestaan kellarissa alusta alkaen saunatilat sekä talouskellarit.
Asuntoon 1 oli kaksi sisäänkäyntiä. Pääsisäänkäynti sijaitsi Hakkisenkadun puolella ja toinen sisäänkäynti sisäpihan puolella. Hakkisenkadun puoleiset ulko-ovet on ilmeisesti vaihdettu vuoden 1968 jälkeen.
Asuntoon 2 kuljettiin ainoastaan sisäpihan kautta, kuten tänäkin päivänä. Asuntoon 1 kuljetaan nykyään Hakkisenkadun puolelta sekä pohjoispäädystä, josta on käynti kellaritiloihin. Asunnon kellarikerros on kokonaan asuinkäytössä.
Kohde on kokonaisuutena säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä erittäin hyvin. Asuinrakennuksessa ei juurikaan ole tapahtunut ulkoisia muutoksia.
Tontille 15 VI kaupunginosassa valmistui palovakuutusten mukaan (päiväys 13.7.1899) asuinrakennus vuonna 1881. Tontin omisti tuolloin Wilhelm Hagner. Samaan aikaan valmistui myös puinen ulkohuonerakennus, jossa oli navetta, säilytyshuone, lantasäiliö ja makki. Tämä rakennus purettiin vuonna 1909. v. 1899 tontin omisti työmies Kustaa Lehtonen. Hän omisti tontin ainakin vielä vuonna 1914, jolloin tontille suunniteltiin kivistä ulkohuonerakennusta. Vanha vuonna 1899 valmistunut piharivi purettiin nykyisen asukkaan mukaan 1960-70-luvulla. Asuinrakennusta laajennettiin vuosina 1899 ja 1926. Kustaa Lehtonen omisti tontin vielä vuonna 1926.
Asuinrakennus on rakennettu palovakuutusten (päiväys 13.7.1899) mukaan vuonna 1881. Rakennuspiirustukset ovat vuodelta 1882. Rakennus oli piirustusten mukaan alun perin pohjakaavaltaan paritupamallinen. Lisäksi rakennuksessa oli umpikuisti. Rakennusta laajennettiin vuonna 1899. Piirustusten mukaan rakennukseen aiottiin rakentaa kaikkiaan kolme asuntoa, joihin kaikkiin oli omat mutterikuistit. Laajennus ei kuitenkaan toteutunut tässä muodossa, vaan laajennuksen jälkeen rakennuksessa oli kaksi umpikuistia laudoista, kaksi eteistä, kolme asuinhuonetta ja kaksi kyökkiä. Tulisijoja oli viisi, joista kaksi oli hellallisia. Yksikerroksisen, hirsirunkoisen asuinrakennuksen mitat olivat tuolloin: pituus 12,05m, leveys 9m ja korkeus 7,5m maasta katonharjaan. Vesikatteena oli asfalttihuopa. Rakennus oli laajennuksen jälkeen vielä laudoittamaton ja maalaamaton myös alkuperäiseltä osaltaan.
Rakennusta laajennettiin jälleen vuonna 1926. Tuolloin rakennuksen länsipäähän valmistui huoneen ja keittiön asunto. Vuonna 1956 asunto 1 (itäpää) remontoitiin. Lisää muutoksia tehtiin vuonna 1968. Rakennus oli samalla vuosikymmenellä kokonaisuudessaan siirtynyt samaan omistukseen. Asunnossa 1 otettiin yläkerta asuinkäyttöön. Tuolloin myös rakennuksen vuoraus muuttui. Vanha lautavuoraus jätettiin mineriitin alle. Yläkertaan suunniteltiin asuinhuone keittokomerolla, mutta tilaa ei koskaan vuokrattu ulkopuoliselle asuinkäyttöön.
Palauttava julkisivukorjaus tehty 2010-luvun taitteessa: mineriitti purettu, vaihdettu alkuperäisen mallin mukaiset ikkunat.
Luonnonkivinen ulkorakennus on valmistunut piirustusten mukaan vuonna 1914. Siinä oli alun perin navetta, käymälä sekä ruuma. Rakennuksessa kerrotaan pidetyn myös sikoja. Rakennuksen suunnitteli Vihtori Ollila ja se rakennettiin kiinni vuonna 1899 valmistuneeseen pihariviin, joka purettiin 1960-70-lukujen vaihteessa. Aikaisempi hirsinen / lautarakenteinen ulkorakennus oli purettu vuonna 1909.
Tässä talossa, joka lienee vanhin tapahtuman kohteista, on tyypilliseen kuukkarilaiseen tapaan taloa kasvatettu 1-2 huoneen ja keittiön alkuperäisestä asunnosta pala kerrallaan isommaksi kokonaisuudeksi.Tuoreimmat lisäykset kiinteistössä ovat vuonna 2010 rakennetut kuisti, sauna ja saniteettitilat. Talossa on alkuperäinen luonnonkivistä holvattu toimiva maakellari.
Tontilla 64 olevan asuinrakennuksen piirustukset ovat vuodelta 1883. Vakuutusyhtiö Tarmon palovakuutuksen mukaan asuinrakennus on kuitenkin rakennettu jo vuonna 1878. Puolet tontista 64 on tällöin omistanut Emanuel Mannström. Rakennuksessa on ollut piirustusten mukaan kaksi asuinhuonetta ja keittiö sekä kolme tulisijaa. Rakennuksessa on ollut asfalttihuopakate ja rakennus on ollut maalattu ja laudoitettu sekä maalattu keittomaalilla.
Asuinrakennuksessa uusittiin ulkovuoraus ja kate kesällä 2008. Rakennuksessa ei ole alkuperäisiä ikkunoita tai ovia.
Tämä yli satavuotias ’torppa’ on viime vuosien aikana saanut kokonaisvaltaisessa remontissa uuden ilmeen ja muodon. Mm kodin olohuone on aukaistu harjaan asti ja vanhoja lattiakerroksia poistettiin kymmenkunta.
Talon suojaisa piha antaa hyvän suojan privaateille illanistujaisille.
Tontilla sijaitseva hirsirunkoinen ja pieni asuinrakennus valmistui mahdollisesti vuonna 1900. Alkuperäiset piirustukset ovat loppuvuodelta 1899. Rakennuksessa on piirustusten mukaan alun perin ollut kuisti, eteinen, keittiö ja yksi asuinhuone.
Rakennus säilyi ilmeisesti pitkään alkuperäisessä asussaan. Rakennuksen julkisivut on vuorattu uudelleen vanhan laudoituksen päälle tasakertaan saakka mahdollisesti 1990-luvulla. Talo on remontoitu kokonaisuudessaan viimeisen kolmen vuoden aikana.
Gustaf Svensberg lahjoitti vuonna 1893 laatimassa testamentissa 50000 markkaa iäkkäiden, kykenemättömien työmiehien kodin rakentamiseksi. Vuonna 1900 valmistuneen kahdesta talosta muodostuneen kodin tarkoituksena oli tarjota ilmainen asunto iäkkäille työmiehille, ei hoivaa, mutta nimestään huolimatta ukkokodissa asui myös aviopareja ja leskinaisia. 1910-luvun puolivälissä kodissa asui 12 miestä ja 7 naista sekä yksi alaikäinen tyttö ja poika.
Kaupungin velvollisuuksiin kuului tuolloin niin sanotun vaivaiskartanon ylläpito, mutta ”Svensbergin ukkokodin” tarkoituksena oli tarjota ainoastaan ilmainen asunto iäkkäille työmiehille. Rakennusten sijoittaminen melko lähelle kaupunginsairaalaa ja vaivaiskartanoa turvasi sairaanhoitopalvelut. Nimestään huolimatta ukkokodissa asui myös aviopareja ja leskinaisia. Kaksi vinkkelin mallista ja hirsirunkoista asuinrakennusta, jotka olivat toistensa peilikuvat sekä näiden välissä pieni asuin- ja ulkohuonerakennus vuonna 1900
Ongelmaksi muodostui se, että Svensbergin ukkokodille tarkoitetusta rahastosta ei jäänyt tarpeeksi varoja rakennusten laudoittamiseen ja maalaamiseen. Vielä vuonna 1906 kaupunki ei myöntänyt näihin varoja. 1920-luvulla Svensbergin ukkokodin asioiden hoito siirtyi köyhäinhoitohallitukselle ja rakennusten kunnossapito kaupungin rakennuskonttorille.
Gustaf Adamsson syntyi Kyläsaaren Savon talon piika Juliana Johansdotterille vuonna 1816. Gustafin isää ei tiedetä. 1829 hänen sukunimekseen mainitaan Svensberg. Hänen isäpuolensa oli ilmeisesti Tuorsniemen lasipruukin lasinpuhaltaja.
Gustaf aloitti kauppiaan uransa kaupustelemalla tuotteita ovelta ovelle. Ilmeisesti hän oli päässyt käymään koulua ja päässyt oppiin kauppiaalle. Omat kauppiasoikeudet hän sai vuonna 1843, 29-vuotiaana. Varsinaisen kauppaliikkeen hän perusti vuonna 1850. Vaikka hän menetti Porin viimeisessä suurpalossa suuren osan omaisuudestaan, hän pääsi nopeasti takaisin jaloilleen.
Gustaf Svensbergin kauppaliike sijaitsi Porin uuden kauppatorin luoteiskulmassa. Kauppaliikkeen pidon ohella Svensberg harjoitti monenlaista liiketoimintaa, kuten puutavaran vienti. Yhdessä Gustaf Sohlströmin ja Christian Selinin kanssa hän perusti Porin länsipuolelle Turkuun johtavan maantien varteen arvostetun fajanssitehtaan vuonna 1849. Sen toiminta loppui tosin jo vuonna 1856.
Gustaf Svensberg ei avioitunut. Hänen taloudestaan huolehti taloudenhoitaja Justina Mannelin, joka sai periä kauppiaan irtaimen omaisuuden tämän kuoltua.
Svensberg lopetti kauppiasuransa jo vuonna 1877, mutta jatkoi moninaista luottamus- ja yhdistystoimintaansa kansakoulun, verolautakunnan, suostuntaverokomitean, köyhäinhoitolautakunnan, merimieshuoneen johtokunnan, VPK:n, Fruntimmersföreningin, jne, parissa.
Svensbergin kuollessa hänen omaisuutensa oli noin 1,5 miljoonaa markkaa. Hänen testamentissaan oli monia merkittäviä lahjoituksia, kuten Porin ja lähikuntien kansakoulujen stipendirahastoon, lastenkodin perustamiseen (Svensbergin lastenkoti VI osassa), ruotsalaiselle koululle, vuosittain jaettavaksi apurahoiksi 80:lle eniten tarvitsevalle ruumiillisen työn tekijälle, kodin rakentamiseen iäkkäiden, työhön kykenemättömille työmiehille (Svensbergin ukkokoti VI osassa), VPK:lle kalustohuoneen rakentamiseen, pakanalähetykseen mutta myös mm. urkuharmonin hankkimiseen Porin uuteen siunauskappeliin sekä kaupungin kaunistamiseen puuistutuksilla.
